“Nyt on yhteiskunnan aika ryhdistäytyä. Ilman toimivaa yhteiskuntaa ei ole markkinataloutta. Siksi yhteiskunnalla on oikeus asettaa markkinataloudelle haluamansa pelisäännöt.

Kovin rakentavaa ei ole keskustella siitä, mikä puolue on syyllinen.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana demarit, kokoomus, keskusta, RKP ja vihreät ovat kaikki istuneet hallituksissa. Tästä on mentävä eteenpäin niin, että poliittisilla päätöksillä asetetaan järkevät rajat markkinatalouden toiminnalle. Jos eduskunta ei siihen pysty, se vahingoittaa markkinataloutta, vaikka markkinatalouden tulisimmat kannattajat eivät sitä tunnu uskovan.”

Näin kirjoitti Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan toissa päivänä. Kirjoitti hän paljon muutakin aiheeseen liittyvää, mutta ne voi lukea ao. mediasta. Mutta jatkaisin tästä.

Jos hän olisi mennyt muutaman vuoden vielä taaksepäin Isokallio olisi havainnut, että kaikki eduskunnassa istuvat puolueet ovat istuneet hallituksessa ja saaneet osallistua demokratiamme sotkemiseen. Myös ne kaksi listasta puuttuvaa vanhaa puoluetta persut ja kristilliset. Joten täysin siitä riippumatta kuinka rakentavaa syyllisten löytäminen on, he ovat sitä kaikki tai eivät ketkään.

Toinen mielenkiintoinen lähtökohta on, että hän ottaa lähtökohdaksi puolueet. Ei yksittäisiä kansanedustajia tai ministereitä. Meillä ei kuitenkaan, onneksi, äänestetä puoluetta vaan henkilöä. Henkilöt, jotka tulevat valituksi useimmiten kuuluvat johonkin puolueeseen, josta saattavat kyllä lähteäkin. Puolueisiin sitoutumattomia kansanedustajia ei meillä nyt taida olla ensimmäistäkään. Siis Ahvenanmaan edustajan lisäksi. Se estyy käytännössä puoluetuen määräyksellä, että sitä jaetaan vain puolueille.

Kolmas on tuo viimeinen siteeraamani lause. Meillä eduskunnassa syntyy nopeasti päätöksiä vain silloin, kun puolueitten tai niitä edustavien kansanedustajien edut vaarantuvat. Muulla ei enää pitkään aikaan ole ollut väliä. Markkinataloudelle järkevien rajojen asettaminen ei kuulu niihin. Saattaa itse asiassa olla jopa etujen vastaista. Joten eipä kiirettä ollenkaan.

Alter egoni Kirkkovene julkaisi hetki sitten avoimen kirjeen  Lontoossa, Britanniassa asuvalle Erkki Toivaselle. Sen saman voisi aivan hyvin osoittaa myös Kalle Isokalliolle. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä sitä, että ryhtiliikettä yhteiskuntaan tarvitaan. Mutta nykyinen puoluepoliittinen rakenne on tehnyt muutokset yhteiskuntaan mahdottomiksi. Mikään ei muutu, äänestipä valitsija ihan miten tahansa. Eli eduskunta ei pysty.

Mitä sitten tehtäis?

Siksi minä äänestän Kirkkovenettä EU parlamenttiin.

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy